Tämän vanhan talonpoikaissuvun juuret ovat syvällä Hämeen maakunnassa. Hauhon suurpitäjän pohjoisosat olivat vielä keskiajalla asumatonta erämaata, jossa kantakylien talonpojilla ja rälssimiehillä jakokuntineen oli eräomistuksia ja ulkopalstoja. Alue sai ensimmäiset pysyvät uudisasutuksensa 1400-luvulla, jolloin Evijärven (Kukkia) pohjoisrannalle syntyi myös pieni Luopioisten kylä. Se mainitaan ensimmäisen kerran Hollolan kihlakunnantuomarin Olavi Tavastin antamassa rajatuomiossa vuodelta 1434. Kylä on perustettu saarekkeen rannalle lähelle matalaa salmea, jonka ylityksessä jouduttiin turvautumaan ns. luopalauttaan. Luopioisten ensimmäiset asukkaat saattoivatkin toimia eräänlaisina lauttureina pitäjän pohjoisosiin (Rautajärvelle) johtavan tien varrella.

Luopioisten kylä kuului uuden ajan alussa Tuuloksen hallintopitäjään ja sen Kouvalan neljänneskuntaan. Tuolloin kylässä oli vielä kaksi tilaa, joista toinen jakautui heti 1540-luvulle tultaessa. Nämä sivut on omistettu Luopioisten kylän suurimman ¼ koukun kantatilan ensimmäisestä asiakirjoissa mainitusta isännästä polveutuvan suvun tutkimiselle. Hänen viljelemänsä tilan nimi Isopere (myöhemmin myös Isoperhe) mainitaan ensimmäisen kerran Hämeen läänin maakirjassa vuonna 1701.

Kirjailija Jalmari Finne tutki Luopioisten Isoperheen sukua jo viime vuosisadan alussa ja hänen selvityksensä löytyy Tampereen kaupunginarkiston kokoelmista. Tämä tutkimus on kuitenkin laajuudeltaan varsin suppea käsittäen tietoja ainoastaan suvun päähaarasta Ruotsin vallan lopulle. Uusin tutkimus pyrkii laajentamaan sitä suvun kaikkiin mieskantaisiin sukuhaaroihin, joita on tarkoitus selvittää aina nykypäiviin asti. Luopioisista suku oli 1800-luvun lopulle tultaessa levinnyt naapuripitäjien – Kuhmalahti, Hauho, Tuulos ja Lammi - lisäksi ainakin Kangasalle, Hattulaan, Vanajaan ja Hollolaan (Asikkalaan) sekä kaupungeista Helsinkiin, Tampereelle ja Poriin.